Hieronnan vaikutuksia tuki- ja liikuntaelimistöön
Hieronnalla voidaan saada aikaan muutoksia sidekudoksen elastisuudessa ja rakenteissa, kun annetaan muutokselle aikaa tapahtua. Hieronta vilkastuttaa verenkiertoa ja imunesteen virtausta, joka poistaa kivun aiheuttamia kuona-aineita jolloin turvotuksen tunne vähenee samalla rauhoittaen elimistön toimintaa, joka rentouttaa ja luo hyvänolon tunnetta.
Kun lihaksen supistusjänteys loppuu, jäljelle jää lihaksen rakenteellinen perustila. Lihaksen perustila on rakenteellista, ja siihen osallistuvat lihassolujen ohella lihaksen faskiarakenteet (sidekudoksiset kalvorakenteet).
Sidekudosrakenteet vastaavat lihaksen rakenteellisesta perustilasta (normaalista jänteydestä) yhdessä lihassolujen kanssa. Jäykkyys voi olla myös paikallisesta tai kehon kuormitus- tai liikemalleihin liittyen lisääntynyt (esim. päätetyöskentely ja/tai toistoliike). Normaalista poikkeava sidekudoksellinen jäykkyys synnyttää usein kipupisteitä (trigger-piste) sidekudosrakenteisiin. Tällöin kalvojen kerrosrakenne ja kalvojen välissä oleva hyaluronihapon elastisuus ovat häiriintyneet, mikä heikentää sidekudosrakenteiden kimmoisuutta ja liikkuvuutta suhteessa toisiinsa. Sidekudosrakenteet on helposti käsin tunnettavissa ja ne reagoivat hyvin hierontaan. Sidekudosrakenteiden käsittely hieromalla ja faskiahoidoilla tuottaa lyhytkestoisen vaikutuksen (tunteja tai päiviä), jonka jälkeen kudos alkaa palata ennalleen, ellei ihminen muuta kuormitus- tai toimintatapojaan.
Voimasiirron kannalta tiukka sidekudos on parempi kuin löysä. Mitä enemmän kudoksessa on löysyyttä, sitä enemmän voimaa tarvitaan saman jänteyden tai voimantuoton saavuttamiseen. Tiukka sidekudos varastoi ja siirtää voimaa helpommin, mutta altistaa kireyksille. Kireydet taas johtavat asentomuutoksiin ja rajoittavat liikelaajuuksia. Kovan rasituksen sietämiseen ja voimansiirtoon tarvitaan vahvaa sidekudosta. Sidekudoskerrosten tulee liukua kitkatta toisiinsa nähden. Sidekudosjärjestelmän on säilytettävä elastisuutensa ja kimmoisuutensa. Vahvuus yhdistettynä elastisuuteen sallii täydet liikeradat ja helpottaa voimantuottoa- sekä siirtoa.
Faskian anatomia
Iho on aistielin. Ihon tärkein tehtävä on säilyttää kehon kosteus ja toimia sen suojana bakteereja vastaan sekä säätää kehon lämpötilaa. Ihon kunto kertoo suuntaa antavasti kehon aineenvaihdunnan tilasta tai stressin määrästä. Iho koostuu kahdesta kerroksesta. Ulompi kerros – orvaskesi on vedenpitävä ja vastaa osaltaan immuunijärjestelmästä ja bakteerien tuhoamisesta. Alempi kerros – verinahka, sisältää hermopäätteitä, jotka aistivat kosketusta, painetta, kipua ja lämpötiloja
Faskia on sidekudosta, joka voi olla tiivistä tai löyhää. Se on verkko, joka kulkee kolmiulotteisesti ihon pinnasta lihaksiin ja siitä edelleen syvemmälle sisäelimiin. Faskian tehtävänä on sitoa kudoksia yhteen ja toisaalta erotella niitä. Verisuonisto, hermosto, lihaksisto ja sisäelimet ovat faskian suojaamia ja erottelemia. Faskia osallistuu näin esim. voimansiirtoon, asentotuntoon ja hormonaalisiin toimintoihin kehossa.
Ihon alle muodostuu pinnallinen faskia, joka on tiiviissä yhteydessä rasvakudokseen. Syvä faskia muodostaa kolmikerroksisen verkoston yhdistäen ihon ja pinnallisen faskian lihaksiin. Kaikkien kerroksien välissä on löyhää sidekudosta, joka mahdollistaa kudosten liikkeen suhteessa toisiinsa. Raskakudosta esiintyy näiden kahden faskian välissä. Useimmat osat faskiaalisesta järjestelmästä on hyvin hermotettuja.
Faskian hyvinvoinnin turvaaminen on keskeistä niin tuki- ja liikuntaelinongelmien kuin muiden kansantautien hoidossa. Se, mitä ihminen syö, vaikuttaa myös hänen kudostensa hyvinvointiin. Jotta kalvorakenteet säilyttäisivät elastisuutensa ja toimisivat tarkoituksen mukaisesti, ihminen tarvitsee riittävästä nestettä ja keholle sopivaa ravintoa.
Löyhää sidekudosta on kehossamme kaikkialla, joka reagoi pH:n muutoksiin kudosten nestedynamiikkaan sekä autonomisen hermoston toimintaan. Hyaluroni on löyhän sidekudoksen merkittävin rakenneosa – se sitoo itseensä nestettä ja määrittelee sen kautta solun tai kudoksen nestepitoisuutta. Hyaluronin elinkaari on vain muutamia päiviä. Tarvitsemme kehoon nestetasapainon, säännöllistä liikuntaa ja liikettä ylläpitääksemme löyhän sidekudoksen elastisena. Hapan pH saa hyaluronin ja koko löyhän sidekudoksen jähmettymään, kuin myös pitkään jatkunut kehon ja mielen stressitila.
Arpikudos
Arpi on luonnollinen reaktio kudoksen vammalle, tulehduksen jälkitilalle tai kirurgiselle toimenpiteelle. Arpikudosta voi syntyä myös kudoksen liiallisen kuormituksen seurauksena ilman varsinaista vammaa. Tavallisesti arven muodostuminen alkaa kudosvaurioon liittyvän tulehduksen väistyessä. Vaurioituneista kudosrakenteista vapautuvat aineet vaikuttavat alueen solujen toimintaan, jolloin ne aloittavat vauriota korjaavien valkuaisaineiden (aluetta lujittava sidekudos ja uudet verisuonet) tuotannon. Arpikudos on normaali välivaihe vaurion paranemisessa. Arpivaiheen kesto on kudoskohtainen vaihdellen viikosta kuukausiin.
Arpityyppisiin muutoksiin voidaan myös lukea faskiakalvon (sidekudoskalvon) kireyksiä, joissa lihas- ja sidekudosrakenteet ovat kiristyneet (jäätynyt olkapää -oireyhtymä). Arpi lujittuu tavallisesti kahdessa viikossa ja siten aluetta voi hieroa. Hieronta voi ehkäistä kiinnikkeitä ja poistaa jo muodostuneita haitallisia kiinnikkeitä sekä kipua.
Lihas-jänneongelmat
Lihas-jänne-lihaskalvojärjestelmän tehtävänä on tuottaa ja välittää voima nivelten & luun asennon ja liikkeen aikaansaamiseksi. Tämän hermostollisesti tarkkaan säädellyn järjestelmän toiminta on yleensä tarkoituksenmukaista. Lihas-jänne-lihaskalvojärjestelmä sopeutuu vallitseviin olosuhteisiin ja kuormituksen avulla voimmekin kehittää voimaa, nopeutta ja kestävyyttä perimän sallimissa rajoissa. Ylikuormitus johtaa rasitustiloihin ja vammoihin, jotka ovatkin tavallisimpia syitä tulla hierontaan. Vastaavasti kuormittamattomuus johtaa hermo-lihasjärjestelmän toiminnalliseen heikkenemiseen ja jopa silminnähtäviin rakenteellisiin surkastumiin. Lihas-jännejärjestelmän kietoo yhteen myofaskiaalinen verkosto, jonka merkitys on keskeinen koko lihas-jännejärjestelmän normaalille toiminnalle.
Lihaskramppi (suonenveto)
Suonenveto on yksi yleisimmistä syistä hakeutua hierontaan ja se liittyy kohonneeseen lihas- ja faskiajännitykseen. Suonenveto häiriöt liittyvät aineenvaihduntaan, hivenainetasoihin, hormonitoimintaan, lääkkeiden sivuvaikutuksiin tai motorisen aivokuoren inhibitioon. Jos kramppailu kohdistuu toistuvasti vain yhteen lihakseen esim. pohkeeseen, on syytä etsittävä paikallisista tekijöistä. Tietyn kehonosan ylirasitustila (maitohapon kertyminen), kipu, liian kova venytys ovat tavallisia syitä krampille.
Jänteiden kollageenisäikeistö uusiutuu jatkuvasti, joten ravintotekijät ja verenkierto ovat avaintekijöitä jänteen hyvinvoinnille. Jänteet toimivat myös aistieliminä. Niiden avulla saamme tietoa nivelen asennosta, jänteeseen vaikuttavasta lihasjännityksestä ja nivelen liikkeestä. Jänteet ovat osa myofaskiaalista järjestelmäämme ja jänteitä tuleekin tarkastella yhdessä hermo- ja lihastoiminnan kanssa. Jänteen pitkäkestoiset staattiset kuormitukset kuormittavat jännettä samoin kuin jänteen voimasuuntia selvästi poikkeavat voimat. Terve jänne ei tavallisesti repeydy, jos voima on jänteen suuntainen, vaan terve jänne irtoaa tällöin kiinnityskohdastaan luussa. Jännevaurion taustalta on etsittävä jänteen rappeuman aiheuttaja. Oikein toteutetulla hieronnalla voidaan laukaista alueen jännittyneisyyttä ja palauttaa alueen verenkiertoa, ja näin edistää jänteen kuormituskestävyyttä ja hyvinvointia. Kuormitushäiriöiden esimerkkejä ovat mm. olkapään kiertäjäkalvosimen jänteiden ongelmat, tenniskyynärpää ja akillesjänteen ongelmat.
Nivelongelmat
Korkea eliniänodote, tapaturmat, ylipaino, istumatyö ja huono lihastasapaino altistavat erilaisille ja eriasteisille nivelvaivoille. Osa nivelvaurioista selittyy perinnöllisillä rustoluurakenteiden heikkouksilla. Nivelvaivojen aiheuttama raihnaisuus johtaa usein tuki- ja liikuntaelimistön epätasaiseen kuormittumiseen ja edelleen erilaisiin kuormitushäiriöihin. Raihnaisuus ja vähäinen liikunta kuuluvat usein yhteen ja vähäinen nivelrakenteiden liike johtaa alati uusiutuvissa tukirakenteissa vääränlaiseen kasvuun, joka näkyy normaalin liikkuvuuden rajoittumisena ja erilaisina kireyksinä. Nivelongelmien kuormitushaittoja, kuten jäykkyyttä voidaan helpottaa hieronnalla.
Lihaskipu
On olemassa lukuisia syitä siihen, miksi lihakset kipeytyvät. Ensimmäinen syy on se, että lihaksessa tapahtuu liikunnan aikana aineenvaihduntaa, jossa lihakset polttavat glukoosin ja hapen seosta josta tuottavat energiaa. Tästä syntyy kuona-aineita, kuten esim. hiilidioksidia, vettä ja maitohappoa, jotka huuhtoutuvat enimmäkseen verenkiertoon, mutta silloin kun niitä keräytyy kudoksiin, ne aiheuttavat ohimenevää kipua. Toinen syy on se, että kun lihakset ovat pitkiä aikoja käyttämättöminä, lihassyitä ympäröivä ja yhteen liittävä sidekudos voi lyhentyä ja ”takertua” viereiseen sidekudokseen. Jos lihasta tällöin käytetään kylmiltään, lihaksen hienoihin välirakenteisiin voi tulla mikroskooppisia vaurioita, jotka aiheuttavat tulehdusta ja kipua. Lihasten alituinen jännitystilakin voi aiheuttaa kipua. Kun lihas on rento, veri pääsee virtaamaan vapaasti, mutta kun lihas supistuu, sen sisällä olevat verisuonet puristuvat kokoon. Jatkuvasti kireän lihaksen verensaanti heikkenee aikaa myöten ja tilalle saattaa tulla veriplasman sekä kalsiumin ja muiden mineraalien kaltaisia aineita. Tästä voi seurata, että lihassyyt takertuvat toisiinsa, niitä ympäröivä sidekudos paksunee, jolloin lihas ”paakkuuntuu” paksuksi ja jäykäksi sekä tuntuu epämiellyttävän kireältä. Tällaiset muutokset rajoittavat lihaksen liikerataa.
Kivun porttikontrolliteoria ja hieronta
On olemassa eräänlainen mekanismi tai ”portti”, joka rajoittaa selkäytimestä aivoihin samanaikaisesti välittyvien hermopulssien lukumäärää. Valo-, kosketus- ja paineaistimukset välittävät reseptorit siirtävät impulsseja aivoihin nopeammin kuin kipureseptorit. Jos satutat kyynärpääsi ja hierot sitä, hierominen yleensä lievittää kipua. Tämä johtuu siitä, että ihon hieronnan tuottama aistimus ehtii ensin selkäytimessä sijaitsevalle portille. Tällöin portti sulkeutuu kipuimpulsseilta, koska aivoihin jo parhaillaan välittyy toinen aisti-impulssi (iholla tuntuva hankaus). Hieronta toimii kilpailevana aistimuksena ja se tuottaa rentoutuneen olon, rauhoittaa elimistön toimintaa sekä luo hyvänolontunnetta. Hieronta vilkastuttaa väliaikaisesti paikallista verenkiertoa, joka kuljettaa pois vaurioituneiden kudosten tuottamia aineita (histamiinia, prostaglandiineja ja maitohappoa), jotka voivat herkistää kipureseptoreita. Kaikki tämä vähentää kivuntuntemusta.
Hieronnan vaikutuksia veren- ja imunestekiertoon
Hieronnassa syntyvä kitka synnyttää lämpöä, mikä osaltaan parantaa niin alueen verenkiertoa kuin imunestekiertoakin. Myös mekaaninen liike pumppaa nestettä suonissa eteenpäin. Tehostunut verenkierto ja lämpö parantavat myös kudosten hapen ja ravinteiden saantia. Valtimoverenkierron lisäys tehostaa myös laskimopaluuta, joten lämpöä siirtyy samanaikaisesti alueelta pois laskimoveren mukana. Kevyt liikkuminen hieronnan jälkeen tehostaa edelleen laskimopaluuta (lihassupistukset pumppaavat verta eteenpäin laskimoissa) ja näin hieronnasta saa parhaan mahdollisen hyödyn.
Hieronnan vaikutuksia hermostoon
Kiire, hektisyys ja koventunut työ- tai kouluilmapiiri vaikuttavat keskushermostoomme. Erilaiset keskushermoston jännitystilat, pitkittyneet epämääräiset kivut, stressi, unettomuus ja keskittymisvaikeudet ovat tavallisia vaivoja. Hieronnalla vaikutetaan fyysisen kosketuksen ja kokonaisvaltaisen rentoutumisen kautta monipuolisesti myös näihin ongelmatilanteisiin. Ihminen on psykofyysinen kokonaisuus, johon hieronta vaikuttaa. Kosketus ja hierontaotteet sekä venytys aiheuttavat sensoristen hermojen pääte-elinten aktivoitumisen ihossa, ihonalaiskudoksessa ja syvemmissä faskian kerroksissa, joista vaikutus siirtyy selkäytimen nousevia ratoja pitkin aivoihin. Aivoissa näitä sensorisia aistimuksia käsitellään mm. somatosensorisilla ja mielihyvää aistivilla aivojen keskiosilla. Hieronta lisää esim. morfiinin, endorfiinin, dopamiinin ja serotoniinin määriä kehossa.
Hieronnan hormonivaikutuksia
Morfiini vaikuttaa kipuviestin aistintaan keskushermostossa ja estää näin myös kivun aiheuttamaa pelkoa ja ahdistusta ja aikaan saa samalla hyvänolontunteen. Dopamiini vaikuttaa aivoissa laajasti ja vaikuttaa mm. liikkeisiin, lihasjännitykseen, mielihyvän kokemiseen ja tunteiden säätelyyn. Serotoniini puolestaan vaikuttaa mm. kipuherkkyyteen, vireystilaan, seksuaalisuuteen, masennukseen ja ruokahaluun.
Hieronnalla voidaan myös vaikuttaa jossakin määrin autonomisen hermoston tilaan, esim. verenkierron elpymiseen, hikoilun normalisoitumiseen, sydämen syketaajuuden laskemiseen. Osa näistä vaikutuksista selittyy autonomista hermostoa stimuloivan stressihormonin – kortisolin, erityksen vähenemisellä, osa parasympaattisen hermoston aktivoitumisella.
Kun keskushermosto on herkistynyt kivulle, hieronnalla on mahdollista lievittää tätä häiriötilaa. Kortisolin eritys vähenee hieronnan aikana, mikä selittää osan hieronnan keskushermostoa rentouttavista vaikutuksista.
Kuukautiskivut
Lihaskalvokireydet ja lihasjännitykset ovat tavallisia naisten lantion alueen vaivoissa, kuten kovissa kuukautiskivuissa, hieronta voi helpottaa myös näitä ongelmia rentouttavan vaikutuksen välityksellä.
Vatsavaiva ja ummetus
Hieronta voi vaikuttaa myös mahan ja suoliston toimintaan helpottaen esim. vatsakipuja ja ummetusta. Hieronta lisää suoliston liikkeitä, mikä tehostaa ravinnon kulkua suolessa ja vähentää ummetusta tämä selittyy jossakin määrin autonomisen hermoston paikallisilla reaktioilla.
Hieronnan psykososiaalisia vaikutuksia
Hieronnassa kosketuksen, venytyksen ja liikkeen avulla kehomme tietoisuus päivittyy ja lihaskireydet sekä useimmat kivut helpottuvat. Kehon parantunut tila lisää luottamusta omaan vointiin, mikä itsessään useimmilla helpottaa ahdistusta.
Kudoksen venyminen
Normaalisti toimivan lihaksen verenkierto ja hermotus toimivat optimaalisesti. Supistuminen ja rentoutuminen tapahtuvat kivuttomasti. Tämä sallii nivelelle täyden, kivuttoman liikelaajuuden, ja koko liikeradalla on normaali voima ja elastisuus.
Jos halutaan lisää liikkuvuutta, elimistölle, lihaksille, sidekudokselle ja ennen kaikkea hermostolle tulee antaa siihen sille mahdollisuus.
Rakenteellinen venyminen. Tiiviin sidekudoksen keskeinen rakenneosa on kollageeni, jonka tarkoitus on sitoa ja pitää rakenteet kasassa. Se sietää venytystä erittäin hyvin ja myös vahvistuu ja lujittuu venytysärsykkeestä.
Hermostollinen venyminen. Kun mennään kudosten elastisuuden äärirajoille, hermosto herää. Varsinkin tottumattomat ja erittäin jäykät ihmiset saavat tämän reaktion nopeasti aikaan. Jos venytys tehdään liian voimakkaasti tai liian nopeasti, hermosto saattaa kokea nuo ärsykkeet uhkina ja varmuuden vuoksi lisää jäntevyyttä pyrkien kaikilla mahdollisilla tavoilla estämään mahdollisesti syntyvää kudosvauriota. Liikkuvuuden lisäys ei synny yksin rakenteen muutoksesta vaan enemmän hermoston välityksellä ja sen aikaansaamista toiminnan muutoksista. Jos venytykset tehdään liian nopeasti ja liian pitkäkestoisina, hermosto ei anna mahdollisuutta liikkuvuuden lisääntymiseen, koska se yrittää suojella kehoa kaikilta mahdollisilta vammoilta.
Löyhän sidekudoksen liikkuvuus
Löyhää sidekudosta on kaikkialla elimistössä niin aivokalvojen kuin syvän faskian kerrosten väleissä, kuten lihassolujen ympärillä ja lihasten välissä. Löyhä sidekudos on nimensä mukaisesti pehmytkudosta, joka sitoo kudoksia toisiinsa. Tämä kudos on löyhää, koska sen säikeet eivät ole suuntautuneet tai järjestäytyneet selkeästi mihinkään tiettyyn suuntaan ja se on samalla eritäin elastista. Löyhä sidekudos on keskeinen tekijä kudosten välisessä liikkuvuudessa. Sen elastisuus kuitenkin muuttuu kudoksiin kohdistuvan rasituksen vaikutuksesta, kuten selkeästä ylirasitustilasta (toistotyö) tai kudosten väärästä käytöstä (selällä nostaminen, kun unohdetaan jalkojen työ) tai käyttämättömyydestä jolloin kudos jähmettyy eli alkaa sitoa liikaa kudoksia toisiinsa ja siten rajoittamaan elastisuutta ja liikkuvuutta, mikä johtaa usein kiputiloihin. Säännöllinen liike ja liikkuminen ovatkin ensisijainen löyhän sidekudoksen kuin myös tiiviin sidekudoksen pitämisenä elastisena.
Liike ja vastaliike
Agonisti eli vaikuttajalihas ja antagonisti eli vastavaikuttajalihas. Vaikuttajalihaksella tarkoitetaan lihasta tai lihasryhmää, joka on päävaikuttajalihas tietyssä liikkeessä. Vaikuttajalihasten kanssa samaa mutta pienempää voimaa tuottavia lihaksia kutsutaan synergisteiksi eli avustajalihaksiksi. Stabilaattori lihaksia kutsutaan tukilihaksiksi, jotka aktivoituvat tukemaan suoritettavaa liikettä. Suhteellinen tasapaino vaikuttaja- ja vastavaikuttajalihasten voiman tai pituuden suhteen muodostavat lihastasapainon. Tämä tasapaino on ehdoton edellytys ihmisen luontaiselle vastavuoroisen rytmiselle liikkumiselle. Kävelyssä polven koukistuessa supistuvat takareisilihakset (agonisti) ja venyvät etureisilihakset (antagonisti) ja polven ojentuessa etureiden lihakset supistuvat (agonisti) ja takareisilihakset (antagonisti) venyvät, synergistejä ovat mm. lähentäjä- ja pakaralihakset, stabilaattoreina toimivat kävelyn aikana mm. vatsa- ja selkälihakset.
Liikkeen säätely
Liike ja liikkuminen ovat monimutkaisen säätely- ja voimantuottojärjestelmän tulosta, mutta yksinkertaistettuna ryhtimme ja liikkeemme koostuvat kolmesta peruskomponentista: liikkuvuudesta, voimasta ja sen hallinnasta. Liikkuvuus syntyy ja mahdollistuu nivelten toiminnalla. Voima syntyy lihasten toiminnasta, ja tätä kaikkea hallitsee ja koordinoi hermosto. Lihasten vastavuoroista hallittua toimintaa kutsutaan lihastasapainoksi.
Lihastasapaino
Kun pohditaan paljon istuvan nykyihmisen tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia, huomataan melko nopeasti, että ihmisillä on paljon eriasteisia ryhtimuutoksia, toispuoleisuuksia sekä eriasteisia liikerajoituksia eri nivelissä ja tätä kutsutaan lihasepätasapainoksi.
Venyttelystä on apua monille, eritoten niille joilla on liikerajoituksia eli liikeradat ovat vajaat. Venyttelyharjoitteet tulisi keskittää liikerajoituksia tuottaviin kireisiin lihaksiin.
Lihastasapaino koostuu vaikuttajista ja vastavaikuttajista. Kireiden vastavaikuttajien lihakset ovatkin usein pidentyneitä ja aktivoituvat huonosti. Nämä lihakset eivät hyödy venytyksistä, vaan tarvitsevat voimaa (eksentrinen (eli jarruttavaa) harjoitusta) ja kestävyyttä (lihaskunto- / voimaharjoittelua). Voimaharjoittelu ei kangista ihmistä haittaavasti, jos harjoituksia tehdään koko liikeradalla ja muistetaan harjoittaa myös vastavaikuttajapuolta.
Juuri ennen harjoitusta ei ole järkevää tehdä staattisia, pitkäkestoisia venytyksiä vaan enemmän dynaamisia, herätteleviä harjoitteita, joilla pyritään avaamaan liikeratoja ilman lihasten liiallista rentoutumista. Monipuolisilla liikkeillä ja koko liikeratoja hyväksikäyttäen ns. moninivel-liikkeillä harjoitetaan koko kehoa ja elimistöä. Tämän kaltaisista harjoitteista esimerkiksi tempaus sisältää kaikki tarvittavat ominaisuudet, kuten liikkuvuutta, voimantuottoa ja koko kehon hallintaa.
Aktiivinen venytys
Jokaisen venytysharjoitteen tulee olla HALLITTU, siten että se voidaan keskeyttää turvallisesti milloin tahansa sekä venytyksen tulee olla KIVUTONTA. Ne saavat tuntua mutta eivät sattua!
Säteilevän kivun, puutumisen tms. oireen ilmaantuessa kevennä tai lopeta venytys. Ravistele ja liikuttele itsesi rennoksi, tarkista venytysasento ja kokeile uudelleen. Jos oire toistuu, selvitä syy ennen venytyksen jatkamista. Väkisin kudosten venyttäminen ja pidentäminen eivät onnistu. Rentouden avulla päästään parempiin tuloksiin.
Älä kilpaile venytysharjoitteiden kanssa, edes itsesi kanssa. Liikkuvuus ja elastisuus ominaisuudet vaihtelevat kehon eri tilojen ja tilanteiden mukaan. Kuuntele itseäsi ja omia tuntemuksiasi, älä toisten.
Lähteet:
Hieronnan käsikirja: Mika Pihlman, Jouko Heiskanen, Tuulia Luomala, Anu Kaaretsalo, SanomaPro Oy, Helsinki 2017
Hieronnan käsikirja; Clare Maxwell-Hudson, WSOY, 2000
Faskia -terapian ja liikkeen näkökulmasta: Mika Pihlman, Tuulia Luomala, VK-Kustannus Oy, 2016
Kuvat: Pinterest 2022
Klassinen hieronta
Hieronta on kokonaisvaltainen hoitokokemus, jonka vaikutukset ovat moninaiset. Kehosi ja mielesi rentoutuvat hieronnan aikana ja tunnet hoidon jälkeen olevasi taas virkeämpi ja vetreämpi. Monille hieronta tuo helpotusta myös erityyppisiin stressin oireisiin. Hieronta on pehmytkudoksiin kohdistuvaa käsin tehtävää hierontaa, joka lievittää kipua, vähentää lihasjännitystä, rentouttaa lihaksia ja parantaa niiden elastisuutta sekä aineenvaihduntaa, lisäten myös nivelten liikelaajuutta.
Hieronta voi olla kevyen rentouttavaa tai muokkaavampaa, riippuen käytettävistä otteista, niiden laajuudesta ja hieronnan voimakkuudesta. Hierontaotteissa käytetään kämmentä, kyynärpäätä, peukaloa sekä muita sormia, aina käsiteltävän alueen ja asiakkaan tarpeiden sekä tuntemusten mukaan.
Poikittaishieronnalla saadaan lihaksiin kohdistettua poikittaisvenytystä, joka irrottaa kiinnikkeitä ja lihassyitä toisistaan. Kitkahieronta puolestaan toimii hyvin paikallisiin tai syvemmällä oleviin ongelmakohtiin. Trigger-pistekäsittelyllä puolestaan voidaan hoitaa paikallisia säteileviä kipupisteitä, jotka ovat usein hyvin arkoja ja tuntuvat kauempana käsiteltävästä alueesta.
Hieronta helpottaa, jos kärsit pitkään jatkuneesta tai jännityspäänsärystä, migreenistä, purentalihasten kireydestä tai kivusta, huimauksesta, niskahartiakivusta, käsien, sormien tai jalkojen puutumisesta, pohkeiden, etu- tai takareisien, selän, niskan, olka- tai kyynärvarsien kivuista tai jäykkyydestä, muista kivusta tai kireydestä johtuvasta liikerajoitteista tai stressistä aiheutuneista sivuoireista.
Lähteet:
Hieronnan käsikirja: Mika Pihlman, Jouko Heiskanen, Tuulia Luomala, Anu Kaaretsalo, SanomaPro Oy, Helsinki 2017
Hieronnan käsikirja; Clare Maxwell-Hudson, WSOY, 2000
Lämpö- ja kylmähoidot
Fysikaaliset kylmä- ja lämpöhoidot ovat tehokas lisä hieronnan yhteydessä. Kyseiset hoidot voidaan toteuttaa joko esihoitona ennen hieronnan aloittamista, osana hierontaa tai jälkihoitona lopetettaessa hierontaa. Hoidosta saadaan tehokkaampi ja kokonaisvaltaisempi, jos fysikaaliset pintalämpöhoidot otetaan osaksi hierontaa hierojan suosituksesta.
Pintalämpöhoidot toteutetaan yleensä esihoitona ja hieronnan yhteydessä, sillä lämpöpakkaukset tai -kivet pysyvät pitkään lämpiminä ja luovuttavat lämpöä tasaisesti. Pitemmän hieronnan yhteydessä lämpöpakkausta voidaan siirrellä, jolloin lämmön lihaksia rentouttavaa vaikutusta voidaan hyödyntää pitempään. Miellyttävä lämpöhoito rentouttaa lihasten kireyksiä, helpottaa yleistä jännittyneisyyttä ja parantaa kudosten aineenvaihduntaa. Lämmöllä on rentouttava, mieltä rauhoittava ja stressiä lievittävä vaikutus.
Kylmähoitoa käytetään yleensä esi- tai jälkihoitona, sillä kylmä vähentää turvotusta sekä lievittää kipua. Hieronnan yhteydessä kylmähoitoa annetaan kylmäpakkauksella tai -kivillä alueellisiin kipukohtiin. Kylmää käytetään yleisesti akuuttien vammojen, tulehtuneiden lihasten ja jännealueiden hoitoon. Kylmä ”puuduttaa” kipeän alueen, jolloin sitä voidaan käsitellä hieronnan erilaisin tekniikoin.
Lähteet:
Hieronnan käsikirja: Mika Pihlman, Jouko Heiskanen, Tuulia Luomala, Anu Kaaretsalo, SanomaPro Oy, Helsinki 2017
Hieronnan käsikirja; Clare Maxwell-Hudson, WSOY, 2000
Purentalihasten hieronta
Purentalihasten hoito aloitetaan haastattelulla. Haastattelun yhteydessä tutkitaan kaularangan ja leukanivelen liikeradat. Hieronnassa käsitellään ensin pinnalliset kasvojen miimiset, suunpohjan ja purentalihakset sekä lopuksi syvemmät purentalihakset, joihin päästään käsiksi suun sisäpuolelta (joita käsitellessä käytetään suojahansikkaita). Purentalihasten hieronnan yhteydessä käsitellään myös kaulan ja niska-hartiaseudun lihaksia.
Puremaongelmat ovat yleisiä ja niistä voi aiheutua useita erilaisia vaivoja. Niiden taustalla voi olla esimerkiksi rakenteellinen vika, leukanivelen toimintahäiriö tai stressi. Stressatessa monet ihmiset usein purevat hampaitaan yhteen huomaamattaan. Liiallinen pureminen tai jatkuva leuan jännittäminen voi aiheuttaa ylimääräistä jännitystä purentalihaksissa ja voi sitä kautta aiheuttaa monia erilaisia oireita pään, suun ja niska-hartiaseudun alueille.
Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt (temporomandibular disorders, TMD) on yhteisnimitys leukanivelten, purentalihasten, hampaiston ja niihin läheisesti liittyvien kudosten sairaus- ja kiputiloille sekä toimintahäiriöille.
Tavallisimpia oireita ovat leukanivelten tai purentalihasten kipu, leukaniveläänet (naksahdus/rahina), leukojen väsyminen ja jäykkyys, suun rajoittunut avautuminen ja alaleuan liikehäiriöt. Muita oireita ovat mm. päänsärky, kasvokipu ja korvakipu.
Kaikkien edellä mainittujen oireiden lisäksi oireina voi myös olla puutumisen tunnetta leukojen, kasvojen ja pään alueella, korvien soimista, palan tunnetta kurkussa ja nielemisvaikeuksia. Myös äänen käyttöön liittyviä ongelmia voi olla, kuten äänen käheytyminen ja pettäminen. Niska- sekä hartiaseudun särky ja huimaus voi myös liittyä TMD:hen.
Lähteet:
kaypahoito.fi Purentaelimistön kipu ja toimintahäiriöt
Kuumakivihieronta
Kuumakivihieronnassa kivien lämpö lievittää kipua, rentouttaa lihaksia, lisää sidekudoksen elastisuutta, tehostaa aineenvaihduntaa sekä lymfa – ja verenkiertoa. Rauhoittaa ja tasapainottaa hermostoa. Hieronta tuntuu miellyttävän pehmeältä ja kivuttomalta, mutta vaikutukset ovat käsin tehtävää syväkudoshierontaa tehokkaammat. Kivillä hierottaessa vaikutus ulottuu kudoksessa jopa 3 cm syvyyteen asti kivien luovuttamasta lämmöstä kudosta manipuloitaessa. Hieronta saa aikaan syvän rentoutumisen koko kehoon joka rauhoittaa ja rentouttaa myös mieltä ja laukaisee tehokkaasti lihasjännityksiä ja stressiä. Lisäksi kivet mineraalipitoisuutensa ansiosta hoitavat ja ravitsevat ihoa.
Kuumakivihieronta eli hot stone on tuhansia vuosia vanha hoitomuoto, jota on käytetty osana itämaista lääketiedettä.
Kuumakivihieronnassa käytetään lämmitettyjä luonnon muokkaamia kiviä. Basalttikivet pitävät parhaiten lämpöä. Kiviä on erikokoisia, eri tekniikoihin tarkoitettuja ja eri lihaksiin, ulkoisesti ne ovat huokoisia ja tuntuvat iholla miellyttävältä. Kivet ovat itseensä lämpöä pitkään sitovia ja luovuttavat sitä hitaasti ja tasaisesti.
Hieronnassa käytetään samanaikaisesti joko kahta kiveä; toista kiveä toisessa kädessä ja toista toisessa. Tai sitten yhtä kiveä, riippuen tekniikasta. Kivet liukuvat öljytyllä iholla kevyesti.
Lämmöllä ja kosketuksella on endorfiineja vapauttava vaikutus. Kivien syvälle ulottuva lämpö vaikuttaa syvempiin kudoksiin saakka tuoden ainutlaatuisen syvän rentoutuksen. Hoito toimii hyvin lihasjännitysten laukaisijana ja antaa kokonaisvaltaisen hyvänolon tunteen ja pehmittää myös hieman ihoa. Kuumakivihoito soveltuu kaikille, jotka pitävät lämmöstä.
Lähteet:
Hieronnan käsikirja: Mika Pihlman, Jouko Heiskanen, Tuulia Luomala, Anu Kaaretsalo, SanomaPro Oy, Helsinki 2017
Hieronnan käsikirja; Clare Maxwell-Hudson, WSOY, 2000